Ympäristönsuojelulaki ja -asetus

Uusi ympäristönsuojelulaki (86/2000) säädettiin 4.2.2000. Se on pilaantumisen torjunnan yleislaki, joka koskee ensisijaisesti teollisen toiminnan sijoittamista ja päästöjen rajoittamista. Lain tavoitteena on turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, ehkäistä jätteiden syntyä ja niiden haitallisia vaikutuksia, parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä torjua ilmastonmuutosta ja tukea kestävää kehitystä.

Periaatteet

Ympäristönsuojelulain yleiset periaatteet ovat peruslähtökohtia ympäristön pilaantumisen ehkäisyssä. Yleisiä periaatteita ovat:

Ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate
Haittaa aiheuttavaan toimintaan ryhtyvän on ennalta huolehdittava haitallisten seurausten estämisestä ja selvittää vaihtoehtoisten ympäristöratkaisujen olemassaolo.

Varovaisuus- ja huolellisuusperiaate
Tarkoittaa päätöksentekotilanteissa epävarmuuteen liittyvien seikkojen erityistä huomioon ottamista ja ympäristövaikutusten selvittämistä sekä ympäristönsuojelun huomioon ottamista toiminnassa. On myös varauduttava toiminnan aiheuttamiin mahdollisiin ympäristöhaittoihin niin normaalitoiminnassa kuin onnettomuustilanteissa.

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate (BAT)
Korostaa mahdollisimman tehokkaiden ja kehittyneiden, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisten tekniikoiden käyttöä, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Liittyy erityisesti teollisen toiminnan pistekuormituksen hallintaan.

Ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate (BEP)
Käytetään ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja. Periaate on tarkoitettu sovellettavaksi erityisesti hajapäästöjen ja muiden kuin teollisten toimintojen säätelyn.

Aiheuttamisperiaate
Toiminnanharjoittaja vastaa vaikutuksien ennaltaehkäisystä ja toiminnallaan tuotettavien haittojen poistamisesta tai rajoittamisesta.

Velvollisuudet

Ympäristönsuojelulain yleinen velvollisuus on selvilläolovelvollisuus. Se tarkoittaa, että toiminnanharjoittaja tuntee toimintansa ympäristövaikutukset, riskit sekä ympäristövaikutusten vähentämismahdollisuudet. Ympäristönsuojelulain selvilläolovelvollisuutta on tulkittava laajasti, ja se koskee kaikkia toiminnanharjoittajia. Velvollisuuden laajuus ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti. Käytännössä selvilläolovelvollisuus saattaa merkitä esimerkiksi ympäristön tilan seurantaa ja erilaisia mittausvelvoitteita.

Ympäristönsuojeluasetus ja ympäristölupa

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) säädettiin 18.2.2000. Asetuksessa on lueteltu toimialat, jotka tarvitsevat toimintaansa ympäristöluvan [luvat]. Lisäksi asetuksessa säädetään ympäristöviranomaisten ja -laitosten tehtävistä sekä velvollisuuksista.