Ekologinen selkäreppu

Määritelmä

Ekologinen selkäreppu sisältää ne materiaalipanokset, jotka on otettu luonnosta tuotteen valmistukseen, mutta jotka eivät sisälly itse tuotteeseen. Tuotteen ekologinen selkäreppu sisältää tuotteen piilo- ja sivuvirrat, esimerkiksi raaka-aineiden hankinnassa syntyneet kaivosjätteet, valmistuksen yhteydessä kuluneen veden ja kuljettamiseen käytetyn polttoaineen. Ekologiset selkäreput jaetaan viiteen ryhmään, jotka on esitelty seuraavassa.

1. Elottomat eli abioottiset perusmateriaalit
   - kivi, malmi, hiekka, fossiiliset polttoaineet: hiili, maaöljy ja maakaasu, kivi- ja maamassat, joita joudutaan siirtämään raaka-aineiden louhinnassa, myös esimerkiksi rakennusten ja liikenneväylien rakentamisen yhteydessä syntyvät ylijäämämaat

2. Elolliset perusmateriaalit
   - kasvien biomassa eli viljellyt, poimitut, kerätyt tai muuten hyödynnetyt kasvit, myös villieläimet, kalat ja luonnonkasvit, esimerkiksi puut

3. Maa- ja metsätalouden maamassat
   - Maa- ja metsätaloudessa siirtyy maata mekaanisen maanmuokkauksen ja eroosion vuoksi. Maa- ja metsätalouteen liittyvät aine- ja energiavirrat aiheuttavat perustavanlaatuisia ekologisia muutoksia.

4. Vesi
   - Vesi voidaan laskea mukaan silloin, kun sitä otetaan luonnosta teknisin toimenpitein. Tätä on esimerkiksi keinokastelu ja patoaminen.

5. Ilma tai sen ainesosat
   - Ilma voidaan laskea mukaan silloin, kun ihminen käyttää ilmaa aktiivisesti, erottaa siitä kemiallisia osia tai muuttaa ilman kemiallisten osien suhteita. Siirrettyä ilmaa, esimerkiksi ilmastointia ja paineilman käyttöä, ei kuitenkaan lasketa mukaan.

Käytännön tuotekehitystyössä mukaan lasketaan kuitenkin yleensä vain kiinteiden luonnonvarojen selkäreppu, jolloin ilmaa ja vettä EI oteta huomioon.

Ekologisia selkäreppuja

Suomessa luonnonvaroja kulutetaan kaikkiaan lähes 500 miljoonaa tonnia joka vuosi. Tästä noin 60 % eli 280 miljoonaa tonnia on erilaisia piilovirtoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Ekologinen selkäreppu on siis huomattavasti suurempi kuin käytetyt suorat materiaalipanokset.

Esimerkkejä:

appelsiinimehu, 1 l:n tölkki	25 kg
hammasharja	1,5 kg
kahvinkeitin	298 kg
hopeaketju	20 kg
kultasormus	2000 kg
puuhelmet	0,5 kg

Lähde: Simonen, K. 1999, Kuluttaja-lehti 5/1999; 38-39.

Yhden raaka-ainekilon tuottamiseen tarvitaan kiinteitä luonnonvaroja yhteensä:

lasi	1-3 kg
puu	2-12 kg
paperi ja pahvi	3-15 kg
muovi	5-20 kg
puuvilla	20-160 kg
teräs	7 kg
alumiini	61 kg
kupari	250 kg
kulta	540000kg

Lähde: Wuppertal-instituutti ja Michael Lettenmeier 2001.